Pelikortteja, lunta ja perhosia
Poikasudenpentujen retki järjestettiin tänä vuonna kolmannen kerran. Tarkoitus oli, että Koutien poikasudenpennut olisivat tulleet mukaan, mutta loppujen lopuksi olimme ihan keskenämme lippukunnan kämpällä 28.–30.3. Kivaa oli todellakin!
Teimme kaiken vähän eri tavalla kuin ennen. Johtajat olivat suunnitelleet paljon kivaa ohjelmaa, mutta eivät tohtineet keskeyttää poikien itsensä keksimiä ohjelmia. Niinpä osa suunnitelluista ohjelmista pidettiin, osaa ei.
Kotiinpaluu
Mahtoivat kaikki pojat nukkua seuraavana yönä hyvin, ehkä myös maanantaiaamuna koulussa oli vielä unihiekkaa silmissä! Poislähtö sujui hyvin ja ajoissa: kotiin mentiin jo puolenpäivän aikaan. Pikkuinen kiire meinasi kyllä tulla, mutta onneksi tehtiin yhdessä hommat: haettiin puita, tiskattiin, siivottiin, pakattiin ja leikittiin. Aamulla nukuttiin tunti pommiin. Eikä syynä todellakaan ollut kesäaikaan siirtyminen, vaan se, että Antti unohti herätä ja mennä valmistamaan meille aamupalaa. Yöllä parvilta kuului vaan tuhinaa ja sikeää kuorsausta (paitsi, etteivät Jenni ja Hanna kuorsanneet).
Voitto 6-0
Soihtuja ei loppujen lopuksi tänä vuonna saatu, mikä oli retken suurin miinus. lamppuöljy (joka ei jäädy), oli jäätynyt. Ehkä purkissa siis olikin jotain muuta kuin mitä etiketti antoi ymmärtää. Sen sijaan pelattiin yhdessä korttia ja kerrottiin hyviä ja huonoja vitsejä. Kuivatusnarua oli joka puolella kämppää, koska märkiä vaatteita oli niin paljon. Pojat kävivät alkamassa lumisotaa pari tuntia Haagan Sirkkujen kanssa. Kuuleman mukaan tyttöjä oli ainakin 15, mutta tytöt olivat silti luovuttaneet poikien ollessa niin hyviä. Kaiken lisäksi tytöillä oli ollut johtajia mukana, mutta Maahisten pojat olivat pärjänneet ilman johtajia. Lumisodan välissä pojille tarjoiltiin rapeita ranskalaisia ja lihapullia kuistille. Poikien mielestä ruoka oli kuin viiden tähden ravintolasta konsanaan.
Eipäs menty haikille
Päiväunien aikana vain johtajat nukkuivat. Paitsi Antti, joka oli pilkkomassa puita poikien kanssa. Juho ja Aki olivat tehneet puita aamullakin urakalla, joten nyt ei pitäisi pilkottujen puiden ihan heti loppua. Ennen päiväunia oltiin notskipaikalla sammuttamassa nuotiota jauhesammuttimella. Koko metsä peittyi aika-ajoin savuun ja samalla sudenpentuja dyykkasi notskilta metsän puiden suojaan. Toisella nuotiolla kypsyi sillä aikaa itse valmistettua ruokaa: oli peruna- ja makkaranyyttejä kasviksien kanssa. Pojat katosivat aamutiskin jälkeen metsään leikkimään. Vuosi sitten rakennettu maja otettiin jälleen käyttöön, kun tarvittiin Allun ja Eskon johtamille joukoille salapaikka. Johtajilla oli loppujen lopuksi täysi työ saada pojat tekemään ruokaa ja harjoittelemaan sammuttamista. Perinteinen haikki jäi pitämättä.
Pojilla oli energiaa…
… todella paljon. Aamulla mölinä ja hölinä alkoi jo tuntia ennen herätystä. Pojat olivat niin täynnä energiaa, että olivat jo pihalla valmiina lipunnostoon hyvissä ajoin. Paikalla pysyminen ja hiljaa oleminen tuotti hienoisia vaikeuksia jopa siinä määrin, että lipunnostossa käyttäytymisen säännöt meinasivat unohtua ihan kokonaan.
Perhosia vatsassa ja saunassa
Perjantai-iltana ei tavalliseen tapaan juostukaan ulkona, vaan me menimme saunaan. Pojat eivät tosin viihtyneet saunassa viittä minuuttia pidempään. Ja kun he palasivat takaisin sisälle kämppään, kertoivat he tohkeissaan, kuinka saunassa oli lennellyt sitruunaperhosia. Jenni ja Hanna olivat hieman äimänkäkenä. Ostarilla isät hoitivat hienosti autokyytijärjestelyt!Kiitos.
Teksti: Hanna
