Huimapäinen jäätelöannos

Rannalla seisoi tyttö, jonka hoikalle vyötärölle oli sidottu sininen köysi. Köyden toisesta päästä löytyi puolitoistametrinen lankku, joka kellui hyisen kylmässä järvessä. Yhtäkkiä tyttö lähti pinkomaan poispäin järvestä, kunnes lankku lennähti perään rikkoen veden jäistä pintaa. “Hyvä Mari! Heitä se uudelleen!” hihkuivat tytön kaverit penkiltä. “Ranta täytyy raivata, että päästään uimaan!”

 El bananasplit emprendedor, Maahisten tuleva vuosittainen vaeltajatapahtuma, pidettiin Nurmijärvellä huhtikuun alussa. Kun ensimmäiset maahiset saapuivat tulevalle leiripaikalle iltapäivän auringossa, he ihastuivat silmänräpäyksessä. Rannalta avautui näkymä järvelle, joka oli odottamattomasti jäässä. Jotta suunniteltu ohjelma voitaisiin pitää, tytöt tuumivat, olisi ainakin rannassa kelluvat jäät poistettava tieltä. Tuumasta toimeen ryhtyi Mari, joka nopeasti keksi tehokkaan tavan tehdä se kastelematta itseään. Nuolen muotoinen jää suuntaa osoittamassa Illansuussa paikalle saapui toinen joukko, tällä kertaa nuorempia, vaeltajaikäisiä tyttöjohtajia. He laittoivat majoitteensa pystyyn läheiseen metsään. Auringon laskiessa mailleen, ryntäiltiin maastossa kuvien ja pallojen perässä. Präisiksen voitti joukkue, jonka onnistui löytää vastapuolen häijysti laavuun piilottama pallo. Leikissä tytöt lämpenivät sopivasti makuupussia varten, joten tytöt popsivat iltapalaksi hedelmäsalaattia ja painuivat pehkuihin. Lauantai-aamu ei valjennut yhtä aurinkoisena kuin mitä perjantai oli ollut. Pilvet roikkuivat matalalla ja kylmä tuuli viilensi rantaa. Onneksi mustikkapuuro lämmitti niin vatsaa kuin mieltäkin. Oli vuorossa ohjelma, jonka vuoksi oltiin nähty niin kovasti vaivaa edellisenä iltana. Välineiksi annettiin manillaa ja pressu, risuja ja riukuja löytyisi metsästä. Tytöt ryhtyivät pistämään kasaan banaanilauttaa! Banaanilautta on paranneltu versio vesidonitsista, siinä on parempi ohjattavuus ja se kulkee nopeampaa. Myös vaara pudota jorpakkoon on pienempi. Olli Aulion mainioiden ohjeiden ansiosta lautta valmistui kuin valmistuikin. Sini lähti valloittamaan järven vastarantaa heti kurahousut ja saappaat puettuaan, mutta yritykselle kävi yhtä onnettomasti kuin Wasa-laivalle ja matka tyssäsi heti alkuunsa.

 “Pallo putosi jordaniin!”

Ilonpitoon liittyi Jenni ja hänen mukanaan vierailulle tullut Matsku. Väkertely banaanilautan parissa oli aiheuttanut kohmeisen tunnelman maahisten pariin, joten pelattiin pari erää rantafudista ja leikittiin norjalaista jalkaleikkiä ennen antautumista makaronilaatikon vietäväksi. Muutama hiekanjyvä lautasella ei maiskutusta haitannut, ja ruokalevolle käytiin kernaasti. Iltapäivän selviytyjät-ohjelma saavutti suuren suosion. Juontajana eli Jeffinä toimi Pauliina, ja joukkueet jaettiin iän mukaan. Nuorten vaeltajasällien energinen suoritus tyssäsi vanhusten kokemuksen suomaan etumatkaan, kun tehtävän eräänä osana oli kaataa jokaisen naamaan puoli litraa Lidl-kokista. Samassa rytäkässä saatiin sytytettyä nuotio, jota pidettiin yllä päivällisestä iltanuotioon asti. Ennen päivällistä tutustuttiin myös vaeltamiseen, sen hyviin ja huonohin puoliin. Koko päivän riehumisen jäljiltä vatsat kurnivat, joten nuotiolla paistettiin nakkeja ja ranskalaisia. Loppuiltaa vietettiin yhdessä nuotiolla, ilman sen kummempaa ohjelmaa, jutellen ja naureskellen. Iltapalaksi laitettiin pitsaa, joka onnistui vaihtelevalla menestyksellä, mutta varmasti mieleenpainuvasti. Aurinko painui mailleen, ja niin myös maahiset menivät iltalevolleen. Seuraavana iltana leiripaikka oli taas autio, kuin siellä

Teksti: Eeva